Virkamiehen elämästä ja uskonnollisuuden pohdinnasta

Paino: 69.7kg

Nyt olen kolme kuukautta sitten ollut töissä (työharjottelussa), enkä ole ehtinyt pahemmin jumppaamaan. Pari viikkoa takaperin kävin vihdoin pumpissa ja sitten olinkin päivätolkulla aivan jumissa. Eilen oli spinning, joka ei vielä tunnu kropassa muuten kuin runsaana nesteen liikkeellelähtönä (eilen ravasin jatkuvasti vessassa). Henkisesti tuntuu kyllä, että spinnistäkin sai taas kunnon eregiapyrähdyksen. Eikä vaan siksi, että on aivan ihanaa päästä liikkumaan ja vähän piiskaamaan kroppaansa näinkin pitkän laiskottelukauden jälkeen - vaan myös siksi, että Petrasta vaan huokui heti niin upea aurinkoinen energia, ettei voinut muuta kun tulla hyvälle tuulelle :) Parhaat ohjaajat on kyllä parhaita.

Muuten paino on viskonut vähän ylös ja vähän alas, mutta pysynyt suht 69:n hollilla. Se on jotenkin helpottavaa tietää, että kroppaa on lopulta aika simppeli manipuloida. Sen verran kun saa päätään kooduksi, että lopettaa hirveän jokapäiväisen herkuttelun, niin kummasti lähtee taas aineenvaihdunta liikkeelle. Karppaaminen on mun mielestä tehnyt sen myös helpommaksi: liiat hiilarit tuntuu kyllä aivan heti pullotuksena poskissa ja turvotuksena vatsassa. Sitten, kun vähentää hiilareita, niin turvotuskin katoaa samantien ja olo paranee paljon selkeämmin ja tietoisemmin kuin aiemmin hiilareilla laihduttaessa (eli vaan syömällä vähemmän ja liikkumalla enemmän). Toki tässäkin jatkuvasti on kalorit mielessä, mutta melkeen voi pitää välissä päiviä, kun niitä ei ajattele ollenkaan ja todeta, ettei sekään pistä systeemiä niin pahasti sekaisin, etteikö normivähähiilariin voisi palata suht helposti. Pakisleirilläkään en pahemmin laskeskellut ja silti olin ihan samanpainonen kotiin tullessa, vaikka vedin suklaata koko viikonlopun x)

Mitä karppaamiseen tulee, mua vähän ärsyttää ihmiset, jotka jotenkin suhtautuu kaikkiin ns. hiilaritietoisten syömiin hiilariherkkuihin silleen "ai sä karppaat vai, hehheh". Kaikenlainen nollatoleranssi ruokavaliossa on muutenkin tyhmää, niin miksi sitten pitäisi jotain ruokavaliota noudattaessaan pysyä jotenkin jossain tietyissä säännöissä ja kirjaimellisesti? Oon uskontotieteilijä, kun sanon tämän, mutta sama pätee uskontoihin. Jos sanoo olevansa jonkun uskonnon edustaja, vaaditaan heti joitain tiettyjä ns. sääntöjä, joiden mukaan oletetaan ihmisen elävän. Sama vika on myös pakanoissa. Me ollaan usein pahimpia fundiskristittyjä, kun vaaditaan kristinuskon edustajilta sataprosenttista kristinuskoa, että ne voi olla ns. todellisia kristittyjä, eikä vaan tapaluterilaisia. Siinä välissä tuntuu olevan aika vähän määreitä niille, joilla on käsitys Jumalasta, mutta jotka ei välttämättä usko ihan kaikkea, mitä Raamattuun on aikojen saatossa tulkittu ja kirjotettu...