tiistai 8. toukokuuta 2012

Karkkinarkkarin tunnustukset

Oon elänyt pari päivää suklaalla ja sokerilla. Tänään sentään sain ostettua kanafetasalaattiainekset. Mutta söin myös jäden ja pussin karkkia. Plus nukuin taas n.12h, mitä oon harrastanut noin joka toinen yö sen jälkeen, kun a)työharjottelu loppui ja b)palautin gradun.

A) tuo lisää vapautta elämään. Nyt mulla on MAHDOLLISUUS nukkua 12h, jos oikeesti väsyttää ja päivät ei mene mielenkiintoisten asioiden parissa pyöriessä siellä Akatemialla. Nyt ne menee mielenkiintoisten asioiden parissa pyöriessä kotisohvalla, kun vääntelen artikkelitiivistelmiä ja artikkeleita ja kaikkea muuta rästikirjoitusta, jota en ehtinyt silloin, kun piti käydä töissä.

B) puolestaan oli hetkellinen helpotus. Nyt olen potenut viikon vainoharhaa siitä, mitä kaikkea siinä gradussa oli vielä kesken ja huonosti muotoiltu yms yms. Pelkään, etten saa niin hyvää arvosanaa, kuin haluaisin, koska se oli oikeasti ihan keskeneräinen räpellys. Viikko tai pari enemmän aikaa, niin olisin voinut saada sen ns. valmiiksi. Nyt pitää vaan sitten odottaa kauhulla, että mitä ne tarkastajat on siitä mieltä. Haittaako esim. alaviitteissä ilmenevät epäjohdonmukaisuudet ibid.-merkinnän käytön kanssa yms, minkä olen huomannut jälkikäteen, kun olen kirjotellut artikkelia siitä gradusta....


Joo ja ne karkit. Ööö. Niin. No. Ei jaksa tehdä ruokaa ja jotain pitäisi syödä. Ei halua aina vetää pikasapuskaa tai valmisaterioita, mutta silti pitäisi jaksaa. Ei halua juoda kahvia joka päivä nyt, kun ei käy töissä eikä ole pakko. Mitä Essi tekee? Essi vetää suklaata ja karkkia :D Paljon suklaata ja karkkia. Ei auta, vaikka kävisi kaverin polttareissa kakkugallerian kakkubuffetissa. Siinä on vähän sama vika kun niissä suklaassa ja karkeissa ;)

Polttarit oli tosiaan lauantaina. Niiden järjestämisestä vastanneena voin todeta, että aika hyvät tuli. Mulla oli kivaa ja muutkaan ei oo mun kuulteni valittaneet. Plus ne näytti sillon nauttivan ja morsmaikku on jopa kiitellyt jälkikäteen ;) Hölkättiin pari kilometriä ja yllätyin siitä, miten helposti jaksoin hölkkäillä. Nyt olen yllättynyt siitä, että kolme päivää myöhemmin mulla on vieläkin pohkeet kipeet. Melkein niiden kanssa pystyy jo elämään: eilen oli kävely aika ankeaa. Kävin eilen myös spinningissä, mikä oli loistavaa, mutta se ennemmin avasi niitä pohkeita, kun olisi haitannut lisää. Huomenna pumppiin, ehkä sieltä saisi koko kropan yhtä jumiin.

Työn loppumisessa on sekin hyvä puoli, että nyt ehtii taas jumppaan. Ehkä karkin syöntikin kohta asettuu, kun palaudun tästä kulttuurishokista työelämägradupaniikkikiireen ja superlorvailun välillä. Valehtelen. En superlorvi nytkään: kirjoitushommaa on vaikka muille jakaa ja kaikki aikataulut paukkuu tietysti samoihin aikoihin!