Ah, olipas hikisen hikiset tanssitreenit. Teki aika hyvää. Päästiin kokeilemaan painoa vyötäröllä, ni tuntu, että liikerata ja asento parani kerralla! Kuulemma olin heti paljon alempana. Sen vyön kun otti pois, ni tuntu lantion lihakset kyllä aika jumilta. Jossain vaiheessa vähän vetäs muutenkin lihaksesta, ni saapi nähä, miten on paikat kohta taas kipeenä. Nää oli toiset treenit nyt kesällä. Ei saatu touko-kesäkuussa pahemmin treenailtua, kun ryhmän pomo oli Tahitilla ja me ei muut sitten saatu koskaan aikaseen olla samaan aikaan samassa paikassa :P Mut nyt on kyllä kiva. Syksyllä luvassa näillä näkymin aika tärkeetä keikkaa, joten pitää ruveta tosissaan treenaamaan lantioympyröitä sun muita kuvioita...
Oon taas saanu pari päivää karpattua ja heti tuntuu siltä, että vatsalihakset ois näkyvillä ja ois littee masu jne. Ihme asioita ruokavaliolla saa kyllä kropassaan aikaan. Jos jatkan samanlaista palloilua sokeriövereiden ja karppauksen välillä, on suolisto kohta kahta kauheemmin stressaantunut. Pitää toivoa, että se joustaa nyt vielä sen verran, että saan taas itteni kuriin.
Join tänään melkeen litran jäämaitokahvia ja siitä tuli aika ilmassa kulkeva olo. Meinas olla mahotonta keskittyä pianonuotteihin ja myöhemmin tanssimiseen. Onneksi sain perkeleet itsestäni suht hyvin ulos siellä reeneissä, ni kahvihumalakin tasottu siinä samalla. Saatiin vihdoin katottua Alohanightin videoita. Meinaan nyt olla uhkarohkea ja linkata ne tähän. Alunperin ei ollu tarkotus julkasta niitä youtubessa tästä blogista puhumattakaan, mutta nyt kun päästiin vauhtiin (teknisistä syistä veikka joutu julkasemaan ne, jotta saatiin muiden tyttöjen kaa vihdoin katottua niitä)... Näissä on vikana lähinnä se, että faija zoomaili muhun ihan liikaa, eikä aina muutenkaan oo parhaat zoomailut tai rajaukset, mutta kyllä se tanssi ihan hyvin tulee kuitenkin näkyviin kai....
Eli tässä on linkki Aloha Night 2011:n soittolistaan. Meijän lisäksi pari muuta tanssiryhmää mukana. Vähän laimee yleisö ja mälsä lava, mutta ihan kiva shöy oli - ainakin esiintyjän näkökulmasta :)
Aloha Night 2011
Mä oon videoissa nro 733, 740, 745 ja 748.
torstai 30. kesäkuuta 2011
sunnuntai 26. kesäkuuta 2011
Pirunkirkolla
Oli mukava reissu, eikä yhtään mennyt juhannus pilalle, vaikka saatana ^-^
Ps. Söin tänäänkin aika överit, mutta niissä on se jännä juttu, ettei ne aina tunnu pahalta. Pidemmän päälle vaikuttaa toki koko olemiseen, mutta huomenna kotiin ja takaisin arkiherkkujen pariin ;)
lauantai 25. kesäkuuta 2011
Jussin ruokapussi
Juhannuspuhannus ja pakkosyöpöttelyn riemut \o/
Eilen tultiin anopin möksälle ja saunottiin ja uitiin ja syötiin. Erehdyin vetään taas karkkia sen verta, että grillisafkan syöminen teki vähän tiukkaa, kun alko jo ahmimisraja häämöttää. Nukkumaanmenokin tuli vähän turhan äkkiä, kun oli vielä vatsa pullollaan ja siinä oli sitten morkkiksen hiljentämistä, ennen kun sain unta.
Tilasin Citydeal-alella Fitin taas puoleksi vuodeksi ja eka numero tuli juuri. Siinä oli tytöllä ollu anoreksia nuorempana ja sittemmin ahmimisongelma. En kyllä oo koskaan syönyt niin kauaa, että oisin nukahtanu (ainakaan kirjaimellisesti tai ainakaan nukahtanu johtuen siitä syömisestä), mutta kyllä se sinänsä puhutteli, kun sen syömisen kaa saa sitten olla kokoaika varpaillaan. Ts. mulla ei oo koskaan kukaan todennut mitään syömishäiriötä, mutta toi ahmiminen on ajoittain ollut melkeen ongelmakin, kun tosiaan tulee syötyä ihan älyttömiäkin määriä ja lisää vaan pitäs saada, vaikka pahaa tekee. Ja sitten on sellanen olo, että tekee mieli kiskoa vatsa ulos, ettei tuntuisi niin inhalta tmv. Antti tietty ihmettelee, että miksi sitten syön niin paljon ja sitä on nyt itekin muutamana ahmimishetkenä tullut seurattua, että miltä tämä nyt tuntuu jne (katso Ahmijan tunnustukset-päivitys). Mä vaan *tiedän* että syön liikaa ja pitäis lopettaa. Mutta sitten tekee mieli syödä ja herkutella. Joskus annan periksi herkuttelulla, mutta toisinaan pystyn kieltäytymään. Viimeaikoina herkuttelu on taas ollut johdossa. Stressireaktio?
Jau. No ei toi eilinen niin paha ollut. Oli kuitenkin jussi ja hyvässä seurassa. Ja wasabipersiljamaustevoi maissin kanssa oli tosi hyvää. Mut jos ois syöny vähemmän karkkia, ois voinu nauttia grilliherkuistakin enemmän.
Tänään käytiin mettässä kävelyllä Pirun kirkolla ja seurailtiin muutaman kilometrin pitunen reitti mettässä vesisateessa ja hyttysten ruokana. Tuli testattua Free-hyttysmyrkyn tehoa ja vaikka siinä oli tietty sadeviittakin suojana, niin tähän mennessä ainoa pistos tuli autossa takasinpäin ajettaessa. Oli hyvä syödä lohta reilun ulkoilun jälkeen :]
Eilen tultiin anopin möksälle ja saunottiin ja uitiin ja syötiin. Erehdyin vetään taas karkkia sen verta, että grillisafkan syöminen teki vähän tiukkaa, kun alko jo ahmimisraja häämöttää. Nukkumaanmenokin tuli vähän turhan äkkiä, kun oli vielä vatsa pullollaan ja siinä oli sitten morkkiksen hiljentämistä, ennen kun sain unta.
Tilasin Citydeal-alella Fitin taas puoleksi vuodeksi ja eka numero tuli juuri. Siinä oli tytöllä ollu anoreksia nuorempana ja sittemmin ahmimisongelma. En kyllä oo koskaan syönyt niin kauaa, että oisin nukahtanu (ainakaan kirjaimellisesti tai ainakaan nukahtanu johtuen siitä syömisestä), mutta kyllä se sinänsä puhutteli, kun sen syömisen kaa saa sitten olla kokoaika varpaillaan. Ts. mulla ei oo koskaan kukaan todennut mitään syömishäiriötä, mutta toi ahmiminen on ajoittain ollut melkeen ongelmakin, kun tosiaan tulee syötyä ihan älyttömiäkin määriä ja lisää vaan pitäs saada, vaikka pahaa tekee. Ja sitten on sellanen olo, että tekee mieli kiskoa vatsa ulos, ettei tuntuisi niin inhalta tmv. Antti tietty ihmettelee, että miksi sitten syön niin paljon ja sitä on nyt itekin muutamana ahmimishetkenä tullut seurattua, että miltä tämä nyt tuntuu jne (katso Ahmijan tunnustukset-päivitys). Mä vaan *tiedän* että syön liikaa ja pitäis lopettaa. Mutta sitten tekee mieli syödä ja herkutella. Joskus annan periksi herkuttelulla, mutta toisinaan pystyn kieltäytymään. Viimeaikoina herkuttelu on taas ollut johdossa. Stressireaktio?
Jau. No ei toi eilinen niin paha ollut. Oli kuitenkin jussi ja hyvässä seurassa. Ja wasabipersiljamaustevoi maissin kanssa oli tosi hyvää. Mut jos ois syöny vähemmän karkkia, ois voinu nauttia grilliherkuistakin enemmän.
Tänään käytiin mettässä kävelyllä Pirun kirkolla ja seurailtiin muutaman kilometrin pitunen reitti mettässä vesisateessa ja hyttysten ruokana. Tuli testattua Free-hyttysmyrkyn tehoa ja vaikka siinä oli tietty sadeviittakin suojana, niin tähän mennessä ainoa pistos tuli autossa takasinpäin ajettaessa. Oli hyvä syödä lohta reilun ulkoilun jälkeen :]
Tässä aurinkoinen Google-kuva samasta paikasta - ennen kun saan siirrettyä omia kuvia koneelle :]
tiistai 14. kesäkuuta 2011
Pyräilystä dilemmointia ja hormoneilla heittelyä
Oon nyt ollut ilman kautta matkakortilla 2 viikkoa. Oon ajanu pyörällä keskustaan ja takasin n.5 kertaa ja lisäksi käynyt Vantaanjoella piknikillä pyöräillen. Vantaanjoella oli tosi mukava pyöräillä. Keskustaan ei.
Stressaan aina jo valmiiksi sitä, miten autoja tulee joka suunnasta ja jalankulkijoita ja KOIRIA ja muita pyöräilijöitä ja ties ketä... Stressiä aiheuttaa myös pyörätiellä pysyminen ("PYÖRÄTIE ON TOISELLA PUOLELLA" oli kommentti, kun pari korttelia ajoin Arabiassa "väärällä puolella", koska en sen välin ajaksi jaksanut vaihtaa puolta. Perhe oli koko tien leveydelle levittäytynyt ja rupesi itkemään, kun EN ajanut päälle. Ois varmaan pitäny), asfaltoimattomat kohdat, remonttikontit pyörätiellä, mäet.... Varsinkin Sörkässä on ihan hirvee ylämäki sieltä Sörnäisten rantatieltä Hämeentielle. Varsinkin vastatuulessa. Kerran jouduin vähän taluttamaan, kun tuuli niin pahasti, mutta muuten oon sentään päässyt sen ylös. Kerran jopa 6/7-vaihteella, muutan vitosella ;) Se on hyvänä päivänä ihan kiva haaste, mutta watuttaa ja stressaan etukäteen ja tulee hiki ja hikisenä töihin tai luennolle meno on ällöö :(
Oon mä kyllä bussejakin vähän käyttänyt, kun on ollut superniskajumia ja vesisadetta ja muuten vaan hirveesti ympäriinsä pörräämistä. Nytkin oon juuri käynyt suihkussa (kosken enää kestäny kakkasta tukkaa) ja pitäs lähtee polkeen. Ikuinen dilemma: ladatako aikaa vaiko lähteä polkemaan. Tietty voi olla, että reissua keskustaan tulee vähemmän nyt, kun ens viikolla loppuu luennot, mutta sit on kaikki vapaat riehumiset, mitkä ois kivampia pyörävapaasti. Kuten esim. tänään, kun mentäs illalla työporukalla baariin. En aio juoda (vieläkään, 7. viikko ilman alkoholia meneillään ;)), mutta mulla on lamppu rikki pyörässä, joten sieltä pitäs sit lähteä siihen aikaan, että vielä riittää luonnon valoa :O Jos ostan aikaa kortille, en kuitenkaan enää polje ja polkeminen on hyvää kunnon kannalta. M-mm. Mulla ei kans ihan liikaa oo rahaa, kun työtkin oli vaan niin lyhkänen rupeama ja loppukesä on gradua...
Mutta juu. Paino on pyöriny 66-69 kilon paikkeilla ja herkkua oon vedellyt niin että napa ja mielialat paukkuu, mutta ollu kyllä ihan hyviäkin ruokailutapoja välillä :]
Mielialoista puheen ollen koetettiin Antin kanssa taannoin kattoa Irreversible (ranskalainen taide-elokuva raiskauksesta), mutta olin niin menkoissani (ei se muusta voinut johtua) ja oisin halunnu kattoa ihanan piirretyn, Rion, mikä ei sit Antille kelvannu, joten päädyin kesken raiskauskohtauksen pistään leffan pois päältä. Melkein löin Anttia (koska se on mies ja miehet raiskaa) ja se meni sit mököttään mun huoneeseen, kun minä jatkoin elokuvailtaani olkkarissa Riolla *punastus* Katoin äsken sen Irreversiblen yksin loppuun, eikä se kyllä loppukaan hirveesti paljon parempi ollut, mutta en enää reagoinu siihen raiskaukseenkaan ihan yhtä voimakkaasti kun edellisellä kerralla. Joskus ei oo ihan helppoa...
Stressaan aina jo valmiiksi sitä, miten autoja tulee joka suunnasta ja jalankulkijoita ja KOIRIA ja muita pyöräilijöitä ja ties ketä... Stressiä aiheuttaa myös pyörätiellä pysyminen ("PYÖRÄTIE ON TOISELLA PUOLELLA" oli kommentti, kun pari korttelia ajoin Arabiassa "väärällä puolella", koska en sen välin ajaksi jaksanut vaihtaa puolta. Perhe oli koko tien leveydelle levittäytynyt ja rupesi itkemään, kun EN ajanut päälle. Ois varmaan pitäny), asfaltoimattomat kohdat, remonttikontit pyörätiellä, mäet.... Varsinkin Sörkässä on ihan hirvee ylämäki sieltä Sörnäisten rantatieltä Hämeentielle. Varsinkin vastatuulessa. Kerran jouduin vähän taluttamaan, kun tuuli niin pahasti, mutta muuten oon sentään päässyt sen ylös. Kerran jopa 6/7-vaihteella, muutan vitosella ;) Se on hyvänä päivänä ihan kiva haaste, mutta watuttaa ja stressaan etukäteen ja tulee hiki ja hikisenä töihin tai luennolle meno on ällöö :(
Oon mä kyllä bussejakin vähän käyttänyt, kun on ollut superniskajumia ja vesisadetta ja muuten vaan hirveesti ympäriinsä pörräämistä. Nytkin oon juuri käynyt suihkussa (kosken enää kestäny kakkasta tukkaa) ja pitäs lähtee polkeen. Ikuinen dilemma: ladatako aikaa vaiko lähteä polkemaan. Tietty voi olla, että reissua keskustaan tulee vähemmän nyt, kun ens viikolla loppuu luennot, mutta sit on kaikki vapaat riehumiset, mitkä ois kivampia pyörävapaasti. Kuten esim. tänään, kun mentäs illalla työporukalla baariin. En aio juoda (vieläkään, 7. viikko ilman alkoholia meneillään ;)), mutta mulla on lamppu rikki pyörässä, joten sieltä pitäs sit lähteä siihen aikaan, että vielä riittää luonnon valoa :O Jos ostan aikaa kortille, en kuitenkaan enää polje ja polkeminen on hyvää kunnon kannalta. M-mm. Mulla ei kans ihan liikaa oo rahaa, kun työtkin oli vaan niin lyhkänen rupeama ja loppukesä on gradua...
Mutta juu. Paino on pyöriny 66-69 kilon paikkeilla ja herkkua oon vedellyt niin että napa ja mielialat paukkuu, mutta ollu kyllä ihan hyviäkin ruokailutapoja välillä :]
Mielialoista puheen ollen koetettiin Antin kanssa taannoin kattoa Irreversible (ranskalainen taide-elokuva raiskauksesta), mutta olin niin menkoissani (ei se muusta voinut johtua) ja oisin halunnu kattoa ihanan piirretyn, Rion, mikä ei sit Antille kelvannu, joten päädyin kesken raiskauskohtauksen pistään leffan pois päältä. Melkein löin Anttia (koska se on mies ja miehet raiskaa) ja se meni sit mököttään mun huoneeseen, kun minä jatkoin elokuvailtaani olkkarissa Riolla *punastus* Katoin äsken sen Irreversiblen yksin loppuun, eikä se kyllä loppukaan hirveesti paljon parempi ollut, mutta en enää reagoinu siihen raiskaukseenkaan ihan yhtä voimakkaasti kun edellisellä kerralla. Joskus ei oo ihan helppoa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)