tiistai 3. toukokuuta 2011

Ahmijan tunnustukset

Hmm. Söin juuri purkillisen Ben ja Jerry's Half Baked jädeä. Tästäkö se jojoilu sitten samantien alkaa?

Se on kyllä jännä, miten toi ahmimisreaktio on sellanen puoliksi tiedostettu. Jos ei oo ihan hirveen väsynyt, niin yleensä pystyy sitten loppupeleissä keskeyttämään sen, mutta joskus siihen vaan menee mukaan, vaikka on kokoajan tietonen, että nyt syödään kyllä ihan liikaa. Ajatukset on tyyliin "mä syön liikaa, mut kyllä mä voin joskus vähän syödä; huomenna ehkä vähän turvottaa; voi olla, että tulee paha olo tästä; jännä että voin syödä oikeesti näin paljon, miltähän tän jälkeen tuntuu ja johtaako tää samanlaiseen mässäilyyn huomenna ja sen jälkeen?" ja sitten vaan suu käy. Sellanen kumma eriytyminen syövään minään ja ajattelevaan minään...

Eikä siinä muuten mitään, eihän toi ollut kun 1100kcal. Lähinnä vaan, kun olin jo päivän kalorit syönyt ja 3000 on jo aika paljon. Puhumattakaan siitä, miten vatsa protestoi kun lopulta tajuaa sen määrän, mitä siihen on tungettu. Nyt ei nimittäin tunnu hirveen hyvältä masussa. Tai se on silleen vähän shokissa, kyllä se kohta helpottaa, mutta on aika tunkkanen olo, ettenkö sanoisi. Ja vilponen.


Toi on kyl aika hyvää 8) Suklaa- ja vaniljajädeä fudge browniella ja suklaaraekeksitaikinapaloilla :O~~
On se jännä, miten ei ihminen opi olemaan ostamatta tällasia. Vaikka jo kaupassa ois sellanen "tää ei kyllä hyvin pääty" -olo, ni pakko on ostaa... Ei aina, mutta joskus. Tarpeeksi kun on väsynyt ja nälkäinen. Tällä kertaa olin tulossa hieronnasta, joten pää oli vähän tilulilei.

Lisäsin muuten soijaproteiiniini hermesetas-aspartaamia ja mössäsin banskua sen ja maidon kaa, ni tuli jo suht hyvän makusta. Aspartaamia oli siinä Herbalifessäkin. Aika vastenmielistä. Ehkä alan päästä jo vähän yli siitä aspartaami ja asesulfaami-K -kammosta. Tai sitten olen jo niin aspartaamikoukussa, etten jaksa välittää...

Puuh. Ehkä huomenna syön vähän vähemmän. Koko päivän siellä elävässä kirjastossa kuitenkin...

maanantai 2. toukokuuta 2011

Vapusta ja proteiinista

Eilen loppui toinen purkki Herbalifea. Kyllä, koin jonkinasteisen kääntymyksen siinä ekan purkin aikana. En kuitenkaan mitenkään fanaattista, sillä nyt kävin ostamassa ihan soijaproteiinijauhetta, jolla ajattelin jatkaa tätä hyvin alkanutta ravintolisäkuuriani.

Tänään pääsin spinningiin ekaa kertaa varmaan kolmeen viikkoon. Se oli huisaa. Uusi ohjelma ja uudet kujeet. Ohjaaja oli sentään vanha tuttu ja fiilis oli taas yhtä hyvä. Muuten oonkin koko päivän ollut ihan pihalla. Jo aamusta alkaen oli herätessä sellanen "onko toi kello nyt kahdeksan aamulla vai illalla, mikä päivä, mikä maa ja mikä valuutta - ennen kaikkea, kuka mä oon" -olo. Päivällä tuli nukkumöllittyä Antin kanssa ja illemmalla, kun tajusin käydä kirjastossa uusimassa kirjaa jne, oli aivot ihan putkella. Joko tää on toisen päivän krapula tai jotain muuta yhtä hämmentävää. Eilen oli nimittäin ihan muheva darra vappuisen riehunnan jälkeen. Ajattelin, että vappuvelvollisuudet (skumppaa pullo) hoidetaan, mutta sen jälkeen ei sitten tarvikaan enää juoda. Meinasin että vappupäivänäkin olisi voinut sitä skumppaa ottaa, mutta ei kyllä ollut yhtään sellanen olo. Piknik-safkaa oli sitä mukavampi vetää.

Tein nimittäin marenkimuruja,joiden ohjeen keksin Maku-lehdestä, josta sain näytenumeron, kun äiti oli jostain tilannu. Oiva lehti, mutta hämmentäviä ruokaohjeita, kun skonssi- ja keksitaikina loppu ihan kesken ja marenkia tuli ainakin puolet enemmän kun ohjeessa luki. Ihan hyviä ne keksit kuitenkin oli. Ja mikä parasta, niihin sai ihan luvalla käyttää elintarvikevärejä, jotka on mun ruokataiteilun numero yksi. Laitan ehkä marenkikeksiohjeet Kotikokkiin joskus, kun kerkiän, mutta nyt pitää palata lukemaan graduseminaarin työpapereita. Pari kuvaa sitä odotellessa.

Olin niin iloinen uusista haalareistani, että innostuin testaamaan niiden venymisrajoja. Eivät venyneet kylliksi. Pystyn parempaankin siltaan :P

Tossa päälimmäisenä on yksi keksillinen marenki (välissä sitruunatahnaa ja minttua), muut on pelkkiä marenkeja.

Vappupäivän "näin hyviä munkkeja"-ilmeet.

Ja hiilarisyöpöttelyn jälkeen on hyvä palata proteiinin pariin.