Viime viikon siis kehitin syviä lihaksia, kun maanantain Fitballin jälkeen kävin torstaina Pilateksessa ja sunnuntaina Hot joogassa. Pilates ja Hot jooga oli Lady Linen Vallilan salilla ja siellä oli infrapunasaunat ja Herbinan tuotteet ja kaikki. Aika luksusta kyllä. Sain sinne parin kerran tutustumislippuset, ni kävin testaileen. Miksei. Voishan sitä harkita sitten, jos vaikka joskus joutuu luopumaan Yliopistoliikunnasta - tai UniSportista, niin kun se huomisesta lähtien tulee olemaan *huokaus*. Mutta niin kauan kun Petran tunneille pääsee UniSportilla, niin... ;)
Jos viime viikolla tehtiin tiukkoja keskivartalon hallintaan liittyviä hommia, niin tämä viikko on tähän mennessä ollut lihasvoiman kasvatukselle omistautunut. Eilen aamulla kävin salilla ja tänään illalla pumpissa. Pumpissa on mix-tunnit meneillään ja tämä sekoitus oli kyllä ihan loistava, siinä oli mm. mun lempparilämmittely, -kyykky, -rinnat (TISSIT!) ja -hartiat. Vatsatkin oli ihan jees, mutta mulla on mielessä sarja, josta tykkään enemmän. Ravers in the UK hartiabiisinä on kyllä aika loistava. Siinä vaan tulee niin hyvä fiilis, kun ne laulaa sitä "uptown, downtown, all around the world we're gonna..." AHh. Ehkä mä linkkaan sen tähänkin, ni ei tarvi vaan tämän perusteella koettaa kuvitella ;)
(Sitäpaitsi tosta naislaulajasta tulee vähän Petra mieleen ;) no oikeesti tosi monesta kolmekymppisestä tulee Petra mieleen. Ylellä oli joku toimittajakin, joka Fitin mukaan lenkkeilee Baba Lybekin kanssa, josta tulee vähän Petra mieleen. Ah, Marja Hintikka. Kolmekymppiset naiset ehkä vaan muistuttaa toisiaan. Tai on havaittavissa tietty ryhmä samanoloisia kolmekymppisiä naisia... Sitä toivoo, että minäkin sitten aikanaan :])
Eeenivei. Iltapumppi 1920-2020 oli loistavan sekotuksen lisäksi muutenkin aika miellyttävä, sillä vaikka vedin itteni todella piippuun (ja siis pumppiin ;)), oli hirveen vahva olo loppuun asti. Lukemani mukaan ihminen onkin illalla yleensä vahvimmillaan ja aamulla heikoimmillaan. Sitä voi sitten koettaa tasapainottaa käymällä aamulla jumpassa, mutta mä oon ainakin tosi huono edes kuvittelemaan itteäni mihkään joogaa tai pilatesta kummempaan tyyliin aamukasilta. Jotkut käy sillon ihan innoissaan pumpissa, mutta mulla on sellanen olo, että selkä ei kestäis sitä. Oon myös lukenut, ettei ihan aamutuimaan kannata hirveen kuormittavaa liikuntaa harrastaa juurikin sen takia, että paikat on vielä vähän löysinä ja herkkinä yön jälkeen. Päätä tässä nyt sitten, mitä pitäs tehä. Ehkä se on hyvä jotain joogaa aamusin harrastaa. Se avaa paikat sopivasti päiväksi ja harjottaa voimaa samalla. En vaan ole nyt pahemmin joogassakaan käynynnä...
Vähän hahmottelin ittelleni liikuntalukujärjestystä koululukkarin lomassa. Maanantai aamuni saan taas aloittaa spinningillä, niin kun totuin viime talvena tekemään. Keskiviikon pumppi on puolestaan ministi uhanalainen, koska se on 13-14 ja mulla alkais 1415 keskustassa venäjän tunti. Jos tsäkä käy bussien sun muiden kanssa, Kumpulasta ehtii kyllä pikasuihkun kautta tyyliin 1425 keskustakampukselle (muistaakseni). Oiskohan se venäjän maikka hirveen vihanen jos mä tulisin aina keskiviikon tunnille vartin myöhässä...? Sitä on kuitenkin kaksi kertaa viikossa. Mutta juu. Jos saisin sen pumpin sinne ujutettua, ni sois aika loistavaa. Torstai-iltana olisi luvassa tanssitreenejä, sikälimikäli tanssimaikan suunnitelmat nyt toteutuu. Perjantain vois pitää sellasena random-factor-päivänä, että jos on sellanen kutina, ni vois käydä tyyliin vuoroin pilateksessa, joogassa ja vaikka kahvakuulassa tmv. Uimassa. Kokeilemassa uusia juttuja. Mitä vaan :D Sit lauantai ois lepopäivä (kuten tiistaikin) ja sunnuntaina taas tanssireeniä. Torstain treenit ois tekniikkapainotteiset ja sunnuntain sitten koreografiasellaiset, jos tosiaan suunnitelmat pitää kutinsa.
Tulee kyllä melko tiukka aikataulu kaiken kaikkiaan syksylle. Otin aika paljon kursseja, koska iski paniikki, että jos en nyt mene Nightmares in Literature, Dekkariklassikoita ja romantiikan genre -kursseille, en ehkä enää koskaan ikinä pääse niille (jos tämä on viimeinen opiskeluvuosi)! Tietty nää ei oo varsinaisesti niin tärkeitä mun opintokokonaisuuksien suorittamiselle, joten voin jättää kesken. Mutta se ei silti valitettavasti auta sen keskiviikon pumpin kanssa, koska venäjä. Ja venäjää mä haluan nyt lukea vielä, kun sitä ilmatteeksi saa. Se ois hyvä kieli osata. Kaiken lisäksi mä TARVITSEN töitä. Kävin tänään yhdessä työhaastattelussa iltavuoroihin (2-5 per viikko), joten jos nekin vielä iskee tähän päälle, mulla on aikaa gradunteolle öisin. Ja ehkä perjantaisin. Perjantaisin on vaan italiaa. Muttttta. Katsoo nyt, miten tämä syksy lähtee liikkeelle. Tähän aikaan vuodesta on aina sellanen olo, että pystyy kaikkeen ja kaikki ovet ovat avoinna. Pidetään peukkuja, että fiilis jatkuu ja pitää kutinsa myös :)
keskiviikko 31. elokuuta 2011
tiistai 23. elokuuta 2011
Voiko syömistä kutsua syvien lihasten jumppaamiseksi?
Paino: 70.3kg
Sunnuntain Ravintolapäivä oli aika läski. Käytiin Marco's Grillillä Lintsin kupeessa syömässä lammas, ankkaa ja ribsejä uuniperunalla, minkä jälkeen metsästettiin jälkkäripaikkoja, mutta jonot oli niin pitkiä, että päädyttiin Arnold'sille. Siellä veettiin Antin kanssa sitten kahet donitsit per naama ja otettiin donitsilista vielä kotiin ihailtavaksi :D Ei tarvinnu loppupäivänä paljoa syödä ;) Yllättäen kykenin myös olemaan syömäti, koska yleensä tulee silti nälkä, jos vaikka oiskin syönyt läskisti... Sunnuntaiaamusta maanantaiaamuun paino myös väheni 700g, mikä tietty huvitti aikalailla.
Eilen kävin sitten Fitballissa, koska Petra veti sitä vaihteeksi :) Se oli kyllä aikamoista vääntämistä, kun heti jos tasapainon löysikin, katosi syvistä lihaksista voima ja rupesi vaan huojuttamaan tai täristämään. Ihan hirveetä. Siksipä siellä pitäisi käydä useammin. Mut Petra veti niin loistavan tunnin taas kesän tauon jälkeen, että ei voinut muuta kun piristyä ^-^ Ihanaa, kun jotkut jaksaa olla niin loistavia tyyppejä ja asennoitua - ainakin ulospäin - niin piristävän..öö..tomerasti. Jos tämä on viimeinen vuoteni YO-liikunnan (eli Unisport nykyään) ja Petran asiakkaana, niin siitä pitää ottaa sitten kaikki mehut irti. Mutten halua ajatella vuoden päähän, se kauhistuttaa vähän liikaa...
Tänään oon lähinnä askarrellupaskarrellu hirviökortteja lautapeliin, mutta illalla kun tulin Järvenpäästä takasin kotiopäin, juoksin ja kävelin vuoron perään noin 1.5km:n matkan junalle. Siinä viimesellä juoksupyrähdyksellä lähti jo endorfiinit aika nätisti liikkeelle ja tuli sellanen olo, että juoksen vaikka mihin. Pitäsköhän sitä ruveta harrastaan jotain juoksua tai jotain. Vois sydän diggailla kaiken tän rasvahärdellin keskellä. Ehkä vois jättää tupladonitsit taas vähän ajan päähän. Herkutkin maistuu paremmilta, kun ne on ennemmin poikkeus kuin normi.
Sunnuntain Ravintolapäivä oli aika läski. Käytiin Marco's Grillillä Lintsin kupeessa syömässä lammas, ankkaa ja ribsejä uuniperunalla, minkä jälkeen metsästettiin jälkkäripaikkoja, mutta jonot oli niin pitkiä, että päädyttiin Arnold'sille. Siellä veettiin Antin kanssa sitten kahet donitsit per naama ja otettiin donitsilista vielä kotiin ihailtavaksi :D Ei tarvinnu loppupäivänä paljoa syödä ;) Yllättäen kykenin myös olemaan syömäti, koska yleensä tulee silti nälkä, jos vaikka oiskin syönyt läskisti... Sunnuntaiaamusta maanantaiaamuun paino myös väheni 700g, mikä tietty huvitti aikalailla.
Eilen kävin sitten Fitballissa, koska Petra veti sitä vaihteeksi :) Se oli kyllä aikamoista vääntämistä, kun heti jos tasapainon löysikin, katosi syvistä lihaksista voima ja rupesi vaan huojuttamaan tai täristämään. Ihan hirveetä. Siksipä siellä pitäisi käydä useammin. Mut Petra veti niin loistavan tunnin taas kesän tauon jälkeen, että ei voinut muuta kun piristyä ^-^ Ihanaa, kun jotkut jaksaa olla niin loistavia tyyppejä ja asennoitua - ainakin ulospäin - niin piristävän..öö..tomerasti. Jos tämä on viimeinen vuoteni YO-liikunnan (eli Unisport nykyään) ja Petran asiakkaana, niin siitä pitää ottaa sitten kaikki mehut irti. Mutten halua ajatella vuoden päähän, se kauhistuttaa vähän liikaa...
Tänään oon lähinnä askarrellupaskarrellu hirviökortteja lautapeliin, mutta illalla kun tulin Järvenpäästä takasin kotiopäin, juoksin ja kävelin vuoron perään noin 1.5km:n matkan junalle. Siinä viimesellä juoksupyrähdyksellä lähti jo endorfiinit aika nätisti liikkeelle ja tuli sellanen olo, että juoksen vaikka mihin. Pitäsköhän sitä ruveta harrastaan jotain juoksua tai jotain. Vois sydän diggailla kaiken tän rasvahärdellin keskellä. Ehkä vois jättää tupladonitsit taas vähän ajan päähän. Herkutkin maistuu paremmilta, kun ne on ennemmin poikkeus kuin normi.
torstai 4. elokuuta 2011
Välillä pitää nollata, että hommat kulkee jälleen
Paino 71.5kg
Palaan taas rehelliseen "tästä painosta on päästävä"-mielentilaan. Viikonlopun häät oli viimenen pisara: perheen kanssa kun reissaa, tulee kuolema jos ei koko ajan syö. Syöminen on joka tilanteessa vähintään pakotie perheriidasta ja jos ei muuta niin ajanviete. Pikkuhiljaa alkaa ehkä selvitä, mistä ahmiminen on kotoisin... Kotona kun asuin soitin pianoa jos ahisti liikaa, ehkä pitäs ruveta taas siihen.
Puhuttiin tuossa kaverin kanssa nollaustavoista, jotka eivät sisältäisi alkoholia tai muita vastaavia päihteitä. Liikunta ja syöminen nousi esiin. Liikuntaan tulee yhtä riippuvaiseksi kuin meditaatioon tai päiväkirjan pitoon, jotka on myös yksiä tapoja, joskin aika hienovarasia. Liikunta on sellanen kyllin raju ja kokonaisvaltainen: tuntiin tai pariin ei tarvi ajatella mitään muuta kun sitä, miten kroppa liikkuu. Joko sitä, että jaksaa pitää liikettä yllä vaikka *sattuu* tai sitten että tekee liikeradat oikein jne.
Liikunta on loistava (ja terveellinenkin, o-ou) tapa saada pää tyhjäksi, kun tarvitaan tilaa. Se vaan pitäisi muistaa. Sillonkin kun on hemmetin kuuma. Sillä vaikka ajatuksia ei ehkä kesälomaillessa oo ihan niin paljoa, kun muuten vuoden aikana (teki gradua eli ei), sitä kamaa kuitenkin kertyy pikkuhiljaa niin, että lopulta on olo kun äärimmilleen jännitetyllä jousella, joka on valmis sanomaan naks ihan kohta. Tällanen olo mulla tuli muun muassa porukoiden autossa, kun olin joutunut kasvokkain karkkipussin kanssa (joka piti tuhota, jottei se olisi tuhonnut mua...wait what?) ja edessä oli 4 tuntia auton perällä istumista ilman tekemistä: mp3:sta loppui akku ja radiossa soi maailman HITAIN humppa. Vain Fluxx ja salaliittoteoretisointi SUomiPOp-radiokanavasta ja takana ajavasta autosta pelastivat sokerihumalaiset aivoni täystiltiltä... Samanlainen jousifiilis tuli tosin myös siitä, kun söin kolme neljäsosaa suklaakakusta ja kattelin nyan.cat-juttui. Ainii ja kun surffailin kaikkea nyan.catin, icanhascheezburgerin ja TÄN väliltä:
Liika aistiärsytys on joskus liikaa. Too much is too much.
MUTTA nämäkin ovat nollaustapoja. Kaiken älyttömän kattominen ja syöminen.
Se syöminen. Se on ihan kauheeta, kun sitä rupee tekemään ahdistuksen poistamiseksi. Siitä tulee ihan liian hyvä olo, eikä se paha olo sen jälkeen sitten ole kuitenkaan niin paha, kun seuraavan kerran "vois ostaa yhen pussin, kun ei sitä sitten tarvi kokonaan syödä" tmv...
Mutta. Tänään aamulla otin liikunnan nollaustavakseni. Heräsin kuudelta ja päätin vihdoin mennä aamukaheksan astangajoogaan. Osa minusta toivoi, että se ois ollu hathaa, mutta aiemmin maailman rasittavin Parikka-O'Sillah (vaimikäsenniminyton) oli jotenkin paljon pehmeemmän oloinen nyt ja taivuin kyllin lähelle oikeita asentoja melkeen helposti, mutten liian :) Selän kiertoa varten se tuli vetämään mua kädestä demonstroidakseen muille, miten se liike pitää tehdä ja kuinka pitkälle vääntäen. Rintarangasta kuului sellanen ihana "ruks ruks" ja melkein tunsin, kun nesteet lähti selkäytimessä liikkeelle. Ei se ihan ihmeitä mun selälle tehnyt, mutta ne kaksi ruksahdusta oli just sitä, mitä olin tarvinnutkin kaiken tämän tietokoneella istumisen jälkeen, mitä oon viimepäivinä tehnyt. Tuli todella niin hyvä olo, että tästä aamujoogailusta vois tehdä taas tavan.
Ja pyrkiä hoitamaan hommat sen sijaan, että stressaisin ja ahdistuisin ja söisin.
Eilen ja tänään saatiin uskontokonferenssiesitystä suunniteltua ja muutenkin brainstormattua oikeen mukavasti haastattelijakollegani kanssa: eilen aivot sano jumi, mutta tänään ne luisteli jo melko mukavasti, mikä meinasi aikaansaatuja asioita \o/
PS. Otin kuvia hienoista glitterkynsistäni ennen häitä (ne ei oo enää niin hienot), mutta ilman muistikorttia ja olen hävittänyt kamerastani latausjohdon, eli varvaspäivitykset jää toistaiseksi väliin. Aren't you glad too.
Palaan taas rehelliseen "tästä painosta on päästävä"-mielentilaan. Viikonlopun häät oli viimenen pisara: perheen kanssa kun reissaa, tulee kuolema jos ei koko ajan syö. Syöminen on joka tilanteessa vähintään pakotie perheriidasta ja jos ei muuta niin ajanviete. Pikkuhiljaa alkaa ehkä selvitä, mistä ahmiminen on kotoisin... Kotona kun asuin soitin pianoa jos ahisti liikaa, ehkä pitäs ruveta taas siihen.
Puhuttiin tuossa kaverin kanssa nollaustavoista, jotka eivät sisältäisi alkoholia tai muita vastaavia päihteitä. Liikunta ja syöminen nousi esiin. Liikuntaan tulee yhtä riippuvaiseksi kuin meditaatioon tai päiväkirjan pitoon, jotka on myös yksiä tapoja, joskin aika hienovarasia. Liikunta on sellanen kyllin raju ja kokonaisvaltainen: tuntiin tai pariin ei tarvi ajatella mitään muuta kun sitä, miten kroppa liikkuu. Joko sitä, että jaksaa pitää liikettä yllä vaikka *sattuu* tai sitten että tekee liikeradat oikein jne.
Liikunta on loistava (ja terveellinenkin, o-ou) tapa saada pää tyhjäksi, kun tarvitaan tilaa. Se vaan pitäisi muistaa. Sillonkin kun on hemmetin kuuma. Sillä vaikka ajatuksia ei ehkä kesälomaillessa oo ihan niin paljoa, kun muuten vuoden aikana (teki gradua eli ei), sitä kamaa kuitenkin kertyy pikkuhiljaa niin, että lopulta on olo kun äärimmilleen jännitetyllä jousella, joka on valmis sanomaan naks ihan kohta. Tällanen olo mulla tuli muun muassa porukoiden autossa, kun olin joutunut kasvokkain karkkipussin kanssa (joka piti tuhota, jottei se olisi tuhonnut mua...wait what?) ja edessä oli 4 tuntia auton perällä istumista ilman tekemistä: mp3:sta loppui akku ja radiossa soi maailman HITAIN humppa. Vain Fluxx ja salaliittoteoretisointi SUomiPOp-radiokanavasta ja takana ajavasta autosta pelastivat sokerihumalaiset aivoni täystiltiltä... Samanlainen jousifiilis tuli tosin myös siitä, kun söin kolme neljäsosaa suklaakakusta ja kattelin nyan.cat-juttui. Ainii ja kun surffailin kaikkea nyan.catin, icanhascheezburgerin ja TÄN väliltä:
Liika aistiärsytys on joskus liikaa. Too much is too much.
MUTTA nämäkin ovat nollaustapoja. Kaiken älyttömän kattominen ja syöminen.
Se syöminen. Se on ihan kauheeta, kun sitä rupee tekemään ahdistuksen poistamiseksi. Siitä tulee ihan liian hyvä olo, eikä se paha olo sen jälkeen sitten ole kuitenkaan niin paha, kun seuraavan kerran "vois ostaa yhen pussin, kun ei sitä sitten tarvi kokonaan syödä" tmv...
Mutta. Tänään aamulla otin liikunnan nollaustavakseni. Heräsin kuudelta ja päätin vihdoin mennä aamukaheksan astangajoogaan. Osa minusta toivoi, että se ois ollu hathaa, mutta aiemmin maailman rasittavin Parikka-O'Sillah (vaimikäsenniminyton) oli jotenkin paljon pehmeemmän oloinen nyt ja taivuin kyllin lähelle oikeita asentoja melkeen helposti, mutten liian :) Selän kiertoa varten se tuli vetämään mua kädestä demonstroidakseen muille, miten se liike pitää tehdä ja kuinka pitkälle vääntäen. Rintarangasta kuului sellanen ihana "ruks ruks" ja melkein tunsin, kun nesteet lähti selkäytimessä liikkeelle. Ei se ihan ihmeitä mun selälle tehnyt, mutta ne kaksi ruksahdusta oli just sitä, mitä olin tarvinnutkin kaiken tämän tietokoneella istumisen jälkeen, mitä oon viimepäivinä tehnyt. Tuli todella niin hyvä olo, että tästä aamujoogailusta vois tehdä taas tavan.
Ja pyrkiä hoitamaan hommat sen sijaan, että stressaisin ja ahdistuisin ja söisin.
Eilen ja tänään saatiin uskontokonferenssiesitystä suunniteltua ja muutenkin brainstormattua oikeen mukavasti haastattelijakollegani kanssa: eilen aivot sano jumi, mutta tänään ne luisteli jo melko mukavasti, mikä meinasi aikaansaatuja asioita \o/
PS. Otin kuvia hienoista glitterkynsistäni ennen häitä (ne ei oo enää niin hienot), mutta ilman muistikorttia ja olen hävittänyt kamerastani latausjohdon, eli varvaspäivitykset jää toistaiseksi väliin. Aren't you glad too.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)