Se on kyllä jännä, miten toi ahmimisreaktio on sellanen puoliksi tiedostettu. Jos ei oo ihan hirveen väsynyt, niin yleensä pystyy sitten loppupeleissä keskeyttämään sen, mutta joskus siihen vaan menee mukaan, vaikka on kokoajan tietonen, että nyt syödään kyllä ihan liikaa. Ajatukset on tyyliin "mä syön liikaa, mut kyllä mä voin joskus vähän syödä; huomenna ehkä vähän turvottaa; voi olla, että tulee paha olo tästä; jännä että voin syödä oikeesti näin paljon, miltähän tän jälkeen tuntuu ja johtaako tää samanlaiseen mässäilyyn huomenna ja sen jälkeen?" ja sitten vaan suu käy. Sellanen kumma eriytyminen syövään minään ja ajattelevaan minään...
Eikä siinä muuten mitään, eihän toi ollut kun 1100kcal. Lähinnä vaan, kun olin jo päivän kalorit syönyt ja 3000 on jo aika paljon. Puhumattakaan siitä, miten vatsa protestoi kun lopulta tajuaa sen määrän, mitä siihen on tungettu. Nyt ei nimittäin tunnu hirveen hyvältä masussa. Tai se on silleen vähän shokissa, kyllä se kohta helpottaa, mutta on aika tunkkanen olo, ettenkö sanoisi. Ja vilponen.
Toi on kyl aika hyvää 8) Suklaa- ja vaniljajädeä fudge browniella ja suklaaraekeksitaikinapaloilla :O~~
On se jännä, miten ei ihminen opi olemaan ostamatta tällasia. Vaikka jo kaupassa ois sellanen "tää ei kyllä hyvin pääty" -olo, ni pakko on ostaa... Ei aina, mutta joskus. Tarpeeksi kun on väsynyt ja nälkäinen. Tällä kertaa olin tulossa hieronnasta, joten pää oli vähän tilulilei.
Lisäsin muuten soijaproteiiniini hermesetas-aspartaamia ja mössäsin banskua sen ja maidon kaa, ni tuli jo suht hyvän makusta. Aspartaamia oli siinä Herbalifessäkin. Aika vastenmielistä. Ehkä alan päästä jo vähän yli siitä aspartaami ja asesulfaami-K -kammosta. Tai sitten olen jo niin aspartaamikoukussa, etten jaksa välittää...
Puuh. Ehkä huomenna syön vähän vähemmän. Koko päivän siellä elävässä kirjastossa kuitenkin...
Mullon usein se auttanut kaupassa kun valitsen pienimmän mahdollisen annoskoon. Ei sitä litran jädepakkausta vaan vaikka jätskituutti. Mutta kyllä mä tunnistan toisen ahmijan. Mä olen viime aikoina pohtinut usein tätä BED-oirehdintaa (binge eating disorder) ja etsinyt sen sijaan uusia ja korvaavia toimintatapoja. Tällä hetkellä ongelma on kuitenkin taka-alalla koska selän särkyminen pelästytti sen verran pahasti ettei ruoka ole ollenkaan maistunut pariin viikkoon:((
VastaaPoistanjoo...mulla tuntu jossain vaiheessa, että jos palkitten itteni salille menemisellä sen sijaan, että ostasin herkkua ja sit toisaalta jos stressaa, ni purkaisin sen urheiluun, mut nyt en oo kunnolla päässy taas jumppaan, ni tää tulee sit... Naaman nyppiminen on kans yks stressioire, joka rasittaa. Vessassa voi mennä ihan hiton kauan, kun jokaikinen ihohuokonen pitää käydä läpi - huolimatta siitä, mitä vessan ulkopuolella oli kesken tai kuinka moni siellä on jonossa :O
VastaaPoistaOn kyllä jo aika hurjaa, jos ei oo maistunu ollenkaan, toiv. saat kohta taas syödäksesi, ettei ihan aliravittua tule sinusta :/ Tietty laihiksen kannalta voi olla kätsyä, jos saa vatsan pienennetyksi sillä, ettei vähään aikaan syö ihan hirmuja...
niin ja Ben ja jerryssä on se hyvä puoli, että ne on aika pieniä ja kalliita, ni niitä ei ihan hirveesti tu ostettua - saati syötyä - kerralla ;)
VastaaPoistaEi tullu aliravittua musta, ei... Mutta ahmimista ei ole ollut nyt siitä saakka ollenkaan! Jotain on muuttunut, nyt odotan onko se pysyvää muutosta vai viivästynyt reaktio tuohon selän aiheuttamaan pelästykseen.
VastaaPoistaMulla tuo pakonomainen nyppimisreaktio tulee kynsiin. Mun on pakko repiä lohkeamia vaikka jo sattuiskin. Sitten harmittaa kun kynnet näyttää aivan kamalalta! Olen keksinyt siihen oivan konstin stoppaamaan pakkoa: Lakkaan kynnet kauniin väriseksi, se estää repimisen.