Voiko syömistä kutsua syvien lihasten jumppaamiseksi?

Paino: 70.3kg


Sunnuntain Ravintolapäivä oli aika läski. Käytiin Marco's Grillillä Lintsin kupeessa syömässä lammas, ankkaa ja ribsejä uuniperunalla, minkä jälkeen metsästettiin jälkkäripaikkoja, mutta jonot oli niin pitkiä, että päädyttiin Arnold'sille. Siellä veettiin Antin kanssa sitten kahet donitsit per naama ja otettiin donitsilista vielä kotiin ihailtavaksi :D Ei tarvinnu loppupäivänä paljoa syödä ;) Yllättäen kykenin myös olemaan syömäti, koska yleensä tulee silti nälkä, jos vaikka oiskin syönyt läskisti... Sunnuntaiaamusta maanantaiaamuun paino myös väheni 700g, mikä tietty huvitti aikalailla.

Eilen kävin sitten Fitballissa, koska Petra veti sitä vaihteeksi :) Se oli kyllä aikamoista vääntämistä, kun heti jos tasapainon löysikin, katosi syvistä lihaksista voima ja rupesi vaan huojuttamaan tai täristämään. Ihan hirveetä. Siksipä siellä pitäisi käydä useammin. Mut Petra veti niin loistavan tunnin taas kesän tauon jälkeen, että ei voinut muuta kun piristyä ^-^ Ihanaa, kun jotkut jaksaa olla niin loistavia tyyppejä ja asennoitua - ainakin ulospäin - niin piristävän..öö..tomerasti. Jos tämä on viimeinen vuoteni YO-liikunnan (eli Unisport nykyään) ja Petran asiakkaana, niin siitä pitää ottaa sitten kaikki mehut irti. Mutten halua ajatella vuoden päähän, se kauhistuttaa vähän liikaa...

Tänään oon lähinnä askarrellupaskarrellu hirviökortteja lautapeliin, mutta illalla kun tulin Järvenpäästä takasin kotiopäin, juoksin ja kävelin vuoron perään noin 1.5km:n matkan junalle. Siinä viimesellä juoksupyrähdyksellä lähti jo endorfiinit aika nätisti liikkeelle ja tuli sellanen olo, että juoksen vaikka mihin. Pitäsköhän sitä ruveta harrastaan jotain juoksua tai jotain. Vois sydän diggailla kaiken tän rasvahärdellin keskellä. Ehkä vois jättää tupladonitsit taas vähän ajan päähän. Herkutkin maistuu paremmilta, kun ne on ennemmin poikkeus kuin normi.