maanantai 11. lokakuuta 2010

Maanantaisin Essi pyöräilee

Oli ihan kiaa taas käydä spinnissä, kun viime viikollakin jäi väliin. Tuli ihan sellanen olo, kun ois jaksanu enemmän kun ennen. Onko tämä sitä kehittymistä, vai otinko mä vaan liian rennosti vastusten kanssa? Ken tietää. (Nimettömäksi jäävä) Ohjaajakin totesi, että on kiva, kun saa ite päättää, miten kovan rääkin haluaa. Yksi kanssaspinnaaja oli nimittäin vetänyt reitensä melkein jopa kipeiksi yhdessä välissä. Ei kuulemma ole tottunut siihen, että tasamaaosuuden jälkeen, kun lähdetään taas nousuun, sattuukin reisiin niin, ettei meinaa polku onnistua. Trololoo. No siihen mulla on vielä matkaa.

Välillä tuntuu, että vaikka on hiton raskasta, ni lisäämällä vastusta tulee polkemisesta helpompaa. Varmaan joutuu liikaa kontrolloimaan jalkojaan joka suuntaan, jos on liian löysät vastukset. Pumpissakin on joskus ollu niin, että tuntuu, ettei jaksa millään tällä painomäärällä, mutta sitten pistääkin vähän lisää ja voilá, ote on jotenkin paljon parempi. TIETYSTI on myös eri fiilis eri päivinä. Joskus samoilla painoilla menee kun vettä vaan, mutta seuraavalla kerralla niiden alle meinaa kuolla.

Mut tän päivän spinni tuntu melkeen inhimilliseltä. Ja syke pysy kyllä korkeella, siitä pidin huolen vilkuilemalla jatkuvasti sykemittaria. Ainoo vaan, että just kun on keskittynyt vääntään polkimia, ohjaaja huutaa "JES!" mistä kuulen vaan "ES!" ja sekunnin sadasosan olen varma, että nyt se huutaa mun nimen ja katon ylös ja sydän pomppaa ja rytmi menee sekasin xD Lähinnä sillon on just kattellu johki muualle ja miettiny, että onkohan toi "hartiat alas"-ohje nyt suunnattu mulle. Ja on niin tottunu siihen ääneen, että sitten melkeen unohtaa, ettei se tiedä, kuka mä oon. Kun mäkin tiedän siitä niin paljon. Nähdään kahteen kertaan viikossa, mutta hädintuskin moikkaillaan. Ja välillä jotain sanoja vaihdetaan. Tää on just niin tätä suomalaista urheilua :P
Taannoin meni tanssitreeneissäkin pari vuotta ennen kun rupesin jutteleen niille ihmisille, ketä siellä kävi. Siis sillon, kun en kuulunut ryhmään ja olin vaan eri paikkojen kursseilla Annikaa seuraillen :)

2 kommenttia:

  1. Sydän pomppaa rinnasta kun sä luulet et se huutaa sun nimee;) LOL sua ja sun ohjaajaas!
    Mukavaa kuitenkin että olit tyytyväinen treeniin, sen kuuluukin tuntua siltä. Parempi mieli kannustaa seuraavaankin kertaan hyvän olon vuoksi eikä siksi kun on pakko mennä. Ei sillä että sä niin tekisit kunhan puhun yleisesti. Mut nyt on jo niin sekavaa et meen nukkumaan. Huomenna nähdään!

    VastaaPoista
  2. siinä vaiheessa sydän pomppii jo ihan muuten vaan ;) Mut ois se aika shokki jos se sanois, että "Essi, hartiat alas" :D:D:D

    VastaaPoista