Nykyään kun laihduttaa ja muuttelee ruokavaliotaan, on tietoa tarjolla vaikka muille jakaa, mutta sen ristiriitasuus pistää aina vähän rasittamaan. Ei koskaan oikeen tiedä, kehen voi luottaa. Viimesimpänä esimerkkinä syksyn "rasva onkin jees"-pläjäys, kun vähähiilarinen ruokavalio pomppasi pinnalle.
Sitten on nämä makeutusaineet. Tänään törmäsin tällatteeseen: http://www.aitoterveys.fi/Aspartaami.php
Aspartaamia mollataan niin lyttyyn, kun olla ja voi ja aspartaamia kehuvat vain tahot, joita rahoittaa tahot, jotka myy aspartaamia. Go America ja silleen. Mun makuuni vähän turhankin suuruudenhullua kauhukuvausta, mutta varmaan siinä on jotain perää. Muutamat tutut ainakin kommentoineet heti, että saavat oireita aspartaamista ja jotkut päässeet toisista oireista eroon, kun lopettaneet light-limujen vetämisen. Sitten lisäksi, kun ite on diabeteksen riskiryhmässä, niin asiat, jotka liittyvät ko. tautiin herättää aina mielenkiinnon, vaikka niissäkin on aina vähän ristiriitaa (tyyliin kahvin juonti lisää riskiä vs. kahvi maltillisissa määrin nautittuna vähentää riskiä).
Rupesin tietysti miettimään, miten paljon ite saan aspartaamia ja lukuunottamatta viimeaikoina noussutta innostusta makeutusaineisiin leipomisessa, en mitenkään hurjasti tule nauttineeksi ko. myrkkyä. Satuin nyt joululomalla ostamaan Hermesetasta, koska se on halvinta, mutta toisaalta vaihto esim täysruokosokeriin TAI Stevian ostaminen jostain netin kautta vois olla varteenotettavia. Steviaan päin olisin kyllä enemmän kallellani, mutta laiskuuttani todennäkösesti tyydyn odottamaan, että sitä saadaan Eurooppaankin kauppoihin. Lähinnä tosiaan leipomuksissa tällaset asiat tulee ylipäätään esiin ja kun kaveri innostu makeutusjauheista, ni kokeilin sitten itsekin. Ei se ihan sama ole ollut kyllä kun sokeri... Vähähiilarinen dieetti tämän kaiken saa aikaan.
Noniin. Nyt on siis joulu ja uusivuosi lihottu. Siinä välissä onneksi pääsin vähän vähentämään, etten sentään kohonnut samoihin lukemiin, kun reissussa, mutta taas pitää normalisoida itteään jonkin aikaa ennen kun voidaan puhua edistymisestä. Joulusuklaita on vielä jäljellä, mutta ehkä mun ei oo pakko syödä niitä ihan vaan eroon päästäkseni. Ehkä ne säilyy jonkun aikaa ja jos vaikka kirjotus- ja lukupiireissä tarjoilis muille, ni ei tarvis yksinään mässytellä. Se on paha tapa, kun katsoo ostamaansa/saamaansa karkki/herkkupakettia ja ajattelee, että jos nyt syön kaiken, niin huomenna ei sitten enää tarvitse. Ihmiset: älkää antako mulle karkkia - ainakaan enempää kun kourallista. Varsinkin karkkikarkki on todella paha kompastuskivi. Ei suklaa niinkään, se ei oo niin hyvää. Mut karkkikarkki. Viimesimpänä muistona Antin TVpussi, jonka vedin viikonloppuna.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti